Pääkaiuttimet

                                                    Jos jotain ääntä haluaa kuulla, pitää jonkinlaiset kaiuttimetkin autoon laittaa. Tässä tapauksessa niitä tulee kuusi kappaletta. Diskantit, laajakaistat ja
                                                    midbassot.
Monenlaiset suunnitelmat ja erilaiset vaihtoehdot tuli läpikäytyä. Bassot olivat jo valmiina, joten käytän ne nyt tässä projektissa. Ja ne ovat
                                                    alla näkyvät Brax Matrix
6.1 elementit. Taatusti riittävän hyvät tähän settiin. Ostin nuo jo jonkin aikaa sitten, kun kohdalle sattuivat. Käyttämättömät
                                                    ja priima kuntoiset. Nätisti pakattu
puulatikkoon ja mukana seuraa jopa ihan ruuvimeisselikin. Kaiutinritilöitä ei ikävä kyllä paketista löydy. Siinä onkin
                                                   yksi ongelma ratkaistavaksi.

                                                                                        matrix_1

                                                                                        matrix_2


                                                    Diskanteiksi olin aluksi hankkimassa nauhadiskantteja. Ihan maltilliset hinnaltaan, mutta eivät kooltaan. Halkaisija 10 senttiä ja upotussyvyyttä lähes 7
                                                    senttiä. Asennus
ei tulisi olemaan ihan helppoa, eikä eteenkään näkymätöntä. Lisäksi ongelmaksi olisi tullut diskanttien ja bassojen välinen jakotaajuus.
                                                    Se pitäisi saada aika matalalle,
jotta mun ei tarvitse suunnata bassoelementtejä ovissa. Valmistajan lupaana alarajataajuus noille diskanteille on aika
                                                    matala (tai siis tosi matala 1600 Hz), mutta olin
vellihousu enkä uskaltanut ottaa riskiä. Joten jotain muuta oli keksittävä.


                                                                                                                                                    Fountek NeoCD 1.0, hintaa 100€/pari. Ei paha.
                                                                                                                        ribbon_neo_cd10

                                                No löysin sitten käytettyjen markkinoilta Hybrid Audion Legatia L1 Pro-elementit. Kuvasta poiketen mustat, mikä onkin ihan hyvä juttu. Noiden pitäisi olla
                                                ihan hyvä
laatuiset elementit. Uusina niillä on sen verran hintaa, että jättäisin ne kauppaan. Elementit ovat erittäin hienosti viimeistellyt kapistukset. Ainakin
                                                ulkonäkö siis
vastaa hintaa.

                                                                                                                                                        Hybrid Audion Legatia L1 Pro diskantit.
                                                                                        L1Pro

                                                    Edellinen omistaja oli poistanut  elementeistä painoliittimet (älkää kysykö miksi) ja valhtanut tilalle johdon pätkät. Avasin elementit ja tein saman homman
                                                    hiukan
siistimmin. Samalla laitoin toisenkin elementin kotelon sisään sinne tarvittavat vanut. Kun kokeilin elementtiä kotelolla ja ilman koteloa, niin pakko
                                                    sanoa, että nehän
soivat erilailla. Kotelon kanssa paremmin, yllätys yllätys. Sitten kotelo liimalla kiinni ja homma oli valmis.


                                                                                                                                                                    Kaapelit ja vanu paikallaan.
                                                                                        diskantin_entisointi


                                                    Koska en halua suunnata bassoja, niin sitten ainoa vaihtoehto etupäälle on 3-tie setti. Sitten piti siis päättää kaverit diskanteille. Olin jo päättänyt käyttää
                                                    joitakin
laajakaistoja tässä hommassa. Testit aloitin jo kotona valmiina olevilla Vifa TG9FD10-04-elementeillä. Nuo ovat hinnastaan huolimatta ihan hyvät
                                                    elmentit. Ainoastaan
niiden koko oli tällä kertaa se ei-toivottu ominaisuus. Alla näkyy mun testipenkkini. Tein joskus tuolliaset pikkuset kaiutinkotelot (noin
                                                    litran vetoiset) ja nyt ne saivat
kunnian osallistua tähän hommaan.

                                                    Lisäksi tarvittiin jakosuodin, jonka onnistuin saamaan maahantuojan kautta Saksasta. Poistuva tuota ja viimeinen pari. Noissa jakosuotimissa elementtien
                                                    välinen jakotaajuus on 5000 Hz:ä, joka on erittäin hyvä tähän hommaan. Jakojyrkkyys on 12dB:ä, mikä sekin on OK. Hintaa 30€ parilta
toimituksineen. Joten
                                                    mitään korkeaa laatua ei kannata odottaa. Toiminee tässä projektissa. Tosin ei olisi ollut mikään Ameriikan temppu tehdä tuollaiset jakosuotimet
itse, mutta
                                                    nyt sain kotelon kaupan päälle.


                                                                                                                                                                                    Testipenkki
                                                                                        testipenkki


                                                                                                                                                                                Jakosuotimet
                                                                                        jakosuodin

                                                    Homma ei ole vielä valmis ihan tosta vaan, koska elementtien herkkyydet ovat erilaiset. Siis toinen soi kovempaa samalla teholla kuin toinen. Yleensä dis-
                                                    kantin
herkkyys on suurempi. Niin tässäkin tapauksessa. Valmistajien ilmoittamiin herkkyysarvoihin kannattaa suhtauta varauksin. Tässä tapauksessa ero
                                                    oli muistaakseni
8 dB:ä. Sitten kun kokeilin vaimentaa diskantin sointia, niin 5 dB:n vaimennus olikin riittävän suuri. Alla näkyy vaimenninpiiri. Ei tässä vai-
                                                    heessa kovin nätin näköinen
viritys, mutta toimii testikäytössä. Suurin työ on löytää sopivat vastukset ja se selviää vain kokeilemalla. Lisäksi tilanne autossa
                                                    voi sitten olla toisenlainen kun sisätiloissa.
Mutta näillä homma nyt aloitetaan.

                                                                                                                                                Todella karkea tekoinen vaimenninpiiri (Lpad).
                                                                                        lpad_kokeilu

                                                    Lopullinen valinta laajakaistoiksi on sitten Peerlessin 2,5" elementit. Hintaa alle 50€. Parilta. Tein niille pientä sisäänajoa ennen muita toimenpiteitä. Ja täytyy
                                                    myöntää,
että nuo elementit soivat aika hienosti. Ainakin tuossa litraisessa kotelossa. Uskallan väittää, että moni ei edes kaipaisi mitää diskantteja noiden
                                                    kavereiksi. Niistä tulee
kyllä ihan oikeasti yläpäätäkin. Oikein mainiot elementit. Ja edulliset. Suosittelen lämpimästi.


                                                                                                                                                                                        Sisäänajoa
                                                                                        2,5_Peerless

                                                    Mutta koska en pysty tekemään autoon mitään litran vetoisia koteloita, niin tein pienemmät testikotelot. Tilavuutta noin 4 desilitraa. Ja nyt on diskantitkin
                                                    istutettu
 mukaan samaan pakettiin. Alla olevassa  kuvassa kotelot ovat vahvistimen päällä. Siis kotelon pohja suoraan vahvistimen koteloa vasten. Ette
                                                    muuten usko, kuinka
paljon sointi paranee kun kotelot nostaa irti vahvistimen kotelosta. Sama efekti on, kun kaiuttimet on tietokonepöydällä.  Ne heijastukset...

                                                    No miten nuo elementit sitten soi tuollaisessa pikkupurkissa. Sanalla sanoen kehnosti. Bassopää luonnollisesti katoaa aika selkeästi litran koteloon verrattuna.
                                                    Se nyt
oli odotettavissakin eikä se loppupeleissä mitään haittaakaan. Mutta, kun karvaisten ja rotevien miesten laulu kuulostaa siltä, että artistilla on pyykki-
                                                    poika nenässä.
Eipä juuri lämmitä kuuntelijaa. Lisäksi ääni on todella "pienen" kuuloinen, nyrkin kokoinen. Ei hyvä. Älä siis tunge näitä elementtejä neljän
                                                    desin koteloon. En suosittele
kenellekään, ei tuu toimimaan. Jotain olisi keksittävä, jotta karjut saavat pyykkipojat pois nenistään.


                                                                                                                                                                    Neljän desin suljettu kotelo.
                                                                                        pikkukotelo

                                                    Porasin kotelon molemmille puolille yhdeksän kappaletta 7 mm:n reikiä. Nyt kotelo on ns. resistanssikotelo. Reikien koko ja määrä on ihan hihasta vedetty.
                                                    Johan alkoi
homma pelaamaan. Bassoa hävisi entisestään, mutta sille ei nyt anneta mitään arvoa, koska elementit eivät juurikaan mitään bassoa muuten-
                                                    kaan tule toistamaan.
Mutta muuten muutos soinnissa oli valtava. Nyt lähti pyykkipojat nenistä ja kitaratkin alkoivat jo kuulostamaan ihan kitaroilta.
                                                    Peittelin noita reikä testimielessä
erinäisiä määriä ja 9 - 12 avointa reikää tuntuisi toimivan parhaiten. Ei vaan kuitenkin 7 avointa reikää... Mitä enemmän
                                                    reikiä on avoinna, sitä herkemmin laajakaistat
soivat. Tämä taas puolestaan  vaikuttaa diskantin tasoon ja vaimenninpiirin vastusten arvojen valintaan.

                                                    Tätä ajatusta pitää hiukan työstää pidemmälle. Siitä ei aavistustakaan kuinka sovellus soi autossa (ei varmasti 4 desin suljettua koteloa huonommin) ja
                                                    kuinka toteuttaa
reikien sijoittelun. Toinen kokeilemisen arvoinen juttu voisi olla ns. vaimennettu free-air kotelo. Tässä annataan elementin hengittää oven
                                                    sisään ja elementin takana
oleva reikä tukitaan esim. jollain tiiviillä ja paksuhkolla kankaalla/lasikuitumaton palasella. Mitään valmista reseptiä ei ole
                                                    olemassa, joten kokeiluksihan se menee.
Mutta onhan tässä aikaa talvella kokeilla. Kokeilut ja sisäänajot siis jatkuvat.


                                                                                                                                                                        Kotelo reikien kanssa.
                                                                                                                reitetty_pikkukotelo

                                                    Tässä ohessa aloitin hiukan tekemään ovipahvien modausta. Millaiset niistä pahveista pitäisi sitten tulla, sitä en vielä tiedä. Se selviää matkan varrella.
                                                    Mutta
jostainhan homma on aloitettava. Eli aloitetaan sitten lasikuidulla ja hartsilla askartelu. Homma on loppu peleissa aika helppoa ja suoraviivaista.
                                                    Ainakin tässä
vaiheessa. Eli ensin suojataan ovipahvit, jotta ne säilyvät sotkuitta ja sen lisäksi saadaan lasikuidut irti pahveista. Ensimmäiseksi tuorekel-
                                                    mua pahvin pintaan ja
takapuolelta teipilla kiinni. Sitten alumiinifoliota kelmun päälle. Ja homma on siinä.

                                                    Kelmua ei saa sitten pingottaa liian tiukalle tai alumiinifolio ei taivu mitenkään pinnan muotojen mukaan. Ja sitähän tässä nyt halutaan. Alumiinifolio
                                                    näyttää kuvassa
kovin ryppyiseltä, mutta kameran salama tekee tepposensa. Toinen hyvä keino alumiinifolion kiinnittämiseen on spray-pullossa oleva
                                                    silikoni. Silloin ei tuota kelmua
tarvitse käyttää. Tosin tässä tapauksessa silikoni olisi sotkenut ovipahvit, mutta jollain kovalla pinnalla tuo silikoni toimii
                                                    oikein loistavasti. Se pitää alumiinifolion
tiukasti pinnassa kiinni.


                                                                                                                                                                            Suojattu ovipahvi.
                                                                                        ovipahvin_suojaus

                                                    Sitten ei muuta kun hartsia ja kovettajaa sekoittelemaan. Tosin ennen sitä kannattaa lasikuitumatto leikata sopivan kokoisiksi paloiksi, jotta niitä ei
                                                    tarvitse paniikissa
leikellä ja pelätä hartsin jähmettymistä sillä aikaa. Loppu onkin helppo homma. Hartsilla lasikuitumatto folioon kiinni ja odotellaan
                                                    kuivumista. Tähän aikaa vuodesta
(siis) marraskuussa se kestää hiukan aikaa. Ja siksi joutuukin lisäämään kovettajan määrää kesäkeleihin verattuna.
                                                    Kuivikoot nyt sitten rauhassa, mikä tarkoitti kahta
vuorokautta. Ei näitä hommia oikein sisälläkään uskalla tehdä. Voisi tulla (ja tuleekin, kokeiltu on...)
                                                   hiukan noottia jostain kummasta hajusta sisällä.

                                                    Kuidutin suhteellisen (ja suhteettoman) suuren  osan ovipahvin yläreunasta, koska en vielä tiedä millaiset muodot kotelolle tulee. Leikkaan sitten ylimää-
                                                    räiset aikoinaan
pois. Lasikuitumattoa laitoin kolme kerrosta tuohon kohteeseen. Tästä sitten lähdetään jatkamaan työstöä. Kunhan hiukan ensin mietin
                                                   ja visioin mitä tehdä...


                                                                                                                                                                            Kuidutus tehtynä.
                                                                                        kuidutus

                                                    Otetaan tähän väliin yksi pikku homma, josta näyttää paisuvan ihan reilusti tekemistä. Homman nimihän on jakosuotimille asennuspaikka. Tarkoitus olisi
                                                    laittaa
jakosuotimet ovien sisään. Tarkemmin sanottuna ovipelleissä oleviin, tehtaalla tehtyihin kaiutinreikiin. Mainio paikka suotimille. Näin myöhemmin
                                                    ajateltuna
asennuksen kannalta olisi kuitenkin ollut helpompaa piilottaa suotimet johonkin auton muovipaneleiden taakse. Mutta enään on turha itkeä,
                                                    koska nyt paikka
tulee sinne oveen.

                                                    Aluksi mielessäni kuvittelin, jotta peitän tuon kaiutinreiän ja laitan jakosuotimen peitelevyyn kiinni ja ovipahvi paikalleen. Helppoa ja nopeaa. No ei mennyt
                                                    niin kuin
elokuvissa. Jakosuotimen kotelo on kuitenkin sen verran paksu ja tilaa vähän, että homma ei onnistukkaan. Joten jouduin hiukan aikaa miettimään
                                                    jotain muuta
ratkaisua. Suotimien asennuspaikkaa en enään muuta, koska johdotukset on jo oviin tehty. Se oli sen verran isotöinen homma, että en ala
                                                    repimään johtoja ovista
pois.

                                                    Alla näkyy sitten tuollaiset "kehykset", jotka ovat itseasiassa ne kaiutinreikien peitelevyt. Nyt siis ilman sisuksia. Mun on siis upotettava ne jakosuotimet
                                                    oven sisään
ja suotimille tarvitaan jonkinlaiset kotelot. Kehyksen yksi sisäkulma on tarkoituksella viistottu, koska ikkunamekanismi haukkaa hiukan tilaa
                                                    tuosta alakulmasta.
Toivottavasti autoon tulevilla sähköikkunoilla tuo mekanismin haukkaama tila on sama kuin käsiveiveissä. Muuten ensimmäinen
                                                    kotelo menee harjoitustyönä.

                                                                                                                                                                            Asennuskehykset.
                                                                                        kehykset

                                                    Tähän asti homma oli helppoa, mutta sitten piti saada tehtyä seinätkin sekä pohja tuohon koteloon. Tilaa ei juurikaan ole hukattavaksi, jolloin seinistä ei voi
                                                    tehdä paksuja.
Menee siis lasikuituhommiksi. Sain kyllä hiukan aikaa miettiä kuinka saan homman tehtyä. Sitten näin tiskipöydän kulmalla tyhjän maitotölkin
                                                    ja siitä se ajatus sitten lähti.
Mittailin, saksin, taittelin ja nidoin maitotölkin paloja yhteen ja hetken päästä valmiina olikin "sievä" kotelo jakosuotimille.
                                                    Näyttää kuvassa lähinnä margariinirasialta...
Tämä taideteos tullaan sitten kuiduttamaan sisältä ja ulkoa. Ja sitten toivotaan, että kaikki osuu kohdalleen
                                                    ja tilaa riittää. Olisihan tän mielellään hiukan helpommallakin
tehnyt. Mutta ei oppi ojaan kaada.

                                                    Pikku jutussa paljon tekemistä. Lisäksi viilenevät säät pidentävät hartsin kuivumista. Kyllä se kuivuu, kun malttaa odottaa.Kuidutetun "ammeen" päälle vedin
                                                    maalia,
koska taakse olisi jäänyt paljasta MDF-pintaa. Nyt pysyy kosteus poissa. Vielä "ammeseen" pitää porata yksi reikä, jotta saan vedettyä kaiutinjohdon
                                                    jakosuotimelle.
Sitten toivitaan, että tekele sopii paikalleen ja että sähkölasit aukeaa alas asti. Se selviää piakkoin.

                                                                                                                                                                            Jakosuotimen kotelo.
                                                                                        kotelo

                                                                                                             Viimeisiä kuidutuksia menossa. Hiukan lämpimämpi sää ei olisi tässä yhtään haitaksi. 
                                                                                        valmis_kuidutus

                                                                                                                                                                            Ja valmis "amme".
                                                                                        valmis_jakosuotimen_kotelo

                                                Palataanpas takaisin näiden elementtien soinnin viilailuun. Pieni suljettukotelo ei siis toimi läheskään, niin kuin haluan. Tuo reitetty kotelo toimii reilusti paremmin,
                                                mutta soinnissa on silti hiukan sellaista "purkkimaista" sointia. Tulos ei ihan vieläkään tyydytä. Jos ei olisi tietoa paremmasta, niin tämähän voisi olla ihan OK.
                                                Kokeillaan sitten ainakin vielä yhtä juttua. Eli sitä aiemmin mainitsemaani vaimennettua free-air kotelointia. Vaadittavat tarpeet hommaan ovat yksi reikä kotelon
                                                kylkeen, jotain ilmankulkua hidastavaa ainetta sekä metalliverkkoa (onneksi en heittänyt tota metalliverkkoa roskiin, kun sitä viimeeksi käsissäni pitelin).

                                                                                                                                        Vaimenettuun free-air kokeilun tarvittavat välineet.
                                                                                        vaimennettu_free-air_kokeilu

                                                Tuo harmaa kangas on verhoiluun tarkoitettua, muistaakseni Biltemasta ostettua tavaraa. Tarkoitukseen sopii myös yllä olevassa kuvassa näkyvä vanu. Näistä
                                                rakennetaan sitten kotelon kylkeen poratun reiän peitteeksi  tuollainen "voileipä" rakenne. Huopa alle, verkko päälle ja koteloon kiinni. Tuo rakenne hidastaa
                                                ilman kulkeutumista kotelosta ulos. Ei estä, mutta hidastaa. Kun kääntää hiukan volumea suuremmalle, niin selvästi tuntee kädellä koettaessa kuinka ilmaa
                                                puskee verhoilukankaan ja metalliritilän läpi.

                                                                                                                                                                Vaimennettu free air kotelo.
                                                                                        vaimennettu_free-air_kokeilu

                                                Ja miltä tämä viritys sitten kuulostaa. Voisin väittää, että we have a winnr here. Soi oikein nätisti. Paremmin kuin tuo reitetty versio. Kaikki purkkimainen kumina
                                                puuttuu äänestä. Taitaa olla ihan toimiva lääke tähän tautiin. Tuo reitetty viritys kuulostaa itse asiassa aika aneemiselta nyt. Osaksi se johtuu yksinkertaisesti
                                                siitä, että sitä kaiutinta on soitettu enemmän ja laajakaistan ripustukset ovat hiukan herkistyneet. Tämä taas johtaa siihen, että diskantin tasoa pitää nostaa,
                                                eli vaihtaa eri vastukset tuohon vaimenninpiiriin. Molemmissa koteloissa pitää nyt hiukan viilata diskantin tason kanssa. Toiseen lisää ja toisesta pois.

                                                Mutta luulen, että voittaja on löytynyt. Sen verran kivasti tuo vaimennettu free-air kotelo kyllä soi. Tosin en saa sitä hengittämään ovan sisään, koska jakosuodin
                                                tukkii tuon reiän. Saa elementit sitten hengitella ohjaamon puolelle. Se taas tulee hiukan lisäämään kotelojen rakentamisen tuskaa. Mutta eiköhän sekin ongelma
                                                jotenkin ratkea. Tuo verhoiluhuopa toimii muuten tässä virityksessä vanua paremmin...


                                                Kiikutin kotelot parempaan seuraan. Nuo kuvassa näkyvät hiukan suuremmat kaiutimet ovat mallia Gradient Revolution Active. Toimivat aktiiviperiaateella, eli
                                                joka kanavalla on oma pääte. Pakettiin kuuluu myöskin aktiivinen jakosuodin, jossa jakotaajuus on kiinteä 200 Hz (muistaakseni). Eli aika lähellä sama, mitä
                                                kuvittelen autossa tulevan käytetyksi. Nyt alkaa saada jonkinmoista kokonaiskuvaa soinnista tuon jakosuotimen avulla, koska se leikkaa noilta laajakaistoilta
                                                sen alle 200 Hz:ä pois. Ja saa hiukan alapäätäkin mukaan sointiin. No, soihan nuo hiukan eritavalla kuin tuossa mun testipenkkissäni. Soitellaan nyt hetki noilla
                                                ja hiotaan sitä diskantin tasoa kohdalleen. Kyllä tästä vielä jotain voi syntyä.

                                                                                                                                                                        Paremmassa seurassa.
                                                                                                                parempi_testipenkki

                                                            Tein toisen kotelon kylkeen, niin suuren reiän kuin pystyin. Pienemmät poratut reiät peitin teipillä. Reiän peitin harmaalla verhoiluhuovalla
                                                                (tuplakerros) ja tämän päälle sitten metalliritilä. II-versio siis testiin. Ja hyvältä kuulostaa tämäkin. Ehkä jopa I-versiota paremmalta.

                                                                                        suurempi_reikä

                                                Sitten tilasin mittauspalvelun Akaan Taajuus&Vasteelta. Eli eräs autohifiharrastaja mittalaitteineen pistäytyi tykönäni ja tehtiin muutamat eri vastemittaukset.
                                                Halusin
hiukan varmistusta kuunteluhavainnolleni sekä piti varmistaa muutama juttu mittarin avulla: pitääkö jakosuotimien ilmoitettu jakotaajuus paikkansa,
                                                onko elementtien
vaiheet oikein päin (eli kaiutinpiuhat kytketty oikeinpäin) ja onko toistossa mitään suurempia poikkeamia vasteessa. Itse asiassa tuo mitattu
                                                taajuusvaste ei kerro
kaiuttimen äänestä juurikaan mitään. Ne seikat mittaus kuitenkin kertoo, jotka yllä luettelin.

                                                Ensimmäinen mittaus on suljetusta kotelosta. Näyttää ihan hyvältä. Mitään suuria poikkeamia ei näy. Diskantin tasoa pitää hiukan laskea. Se soi liian kovaa,
                                                sen kertoo
jo korvakin. Lisää vaimennusta ja sitten tasoittuu tuo 7 kHz:n jälkeinen kohouma. Olin itseasiassa aika yllättynyt tuloksesta. Tosin meillä on olohuone
                                                saanut osakseen
akustointikäsittelyä, mikä ei ainakaan huononna mittaustuloksia. Jos joku ihmettelee miksi toisto loppuu 200 Hz:n jälkeen, niin syy on käyttämäni
                                                Gradientin Aktiivi
Revolutioneiden jakosuodin. Se leikkaa alle 200 Hz:n taajuudet pois. Jos jakosuodinta ei olisi käytetty vasteiden mittaamisen aikana, niin mittaus-
                                                tuloksissa olisi taatusti
ollut enemmän eroja. Siis bassopään osalta. Nyt sillä ei ole väliä, koska autossakin bassoja tullaan leikkaamaan pois.

                                                                                                                                                            Suljettun kotelon taajuusvaste.
                                                                                        2.5_Peerless_suljettu

                                                Seuraavaksi sitten tuo II-versio eli suurella aukolla oleva kotelo. Itse asiassa kyseessä on ihan sama kotelo, kun tuossa ensimmäisessäkin mittauksessa. Avoin
                                                sivu on vaan
tukittu. Nopeasti katsottuma suuria eroja ei näy. 500 Hz:n - 1kHz:n välillä on pientä eroa. Mutta kuo kaksi eri koteloa soivat aivan erilailla. Ja
                                                jälkimmäinen siis paremmin.
Jos tuijottaisi vain mitattuja vasteita, olisi ihan sama kumpaa koteloa käyttäisi. Mutta ei se ihan sama kyllä ole. Korva kertoo sen.

                                                                                                                                                            II-version mitattu taajuusvaste.
                                                                                        2.5_Peerless_nelioaukko

                                                Kolmas mittaus on sitten se I-versio, eli yhdellä pyöreällä reiällä oleva kotelo. Siinä sitten näkyykin muutama juttu. Ensinnäkin diskantin taso on reilusti koholla.
                                                Ja niin
kuuluukin olla, koska sitä ei ole vaimennettu mitenkään. Toiseksi jakosuotimen 5 kHz:n jakotaajuus näkyy kuoppana vasteessa koska diskanttielementin
                                                kaiutinpiuhat
ovat väärin päin. Eli kun plus- ja miinus käännetään ristiin ja tuo kuoppa vasteessa häviää. Se on sitten makuasia onko I- vai II-versio soinniltaan
                                                parempi. Itse liputan
II-version puolesta. Siinä pitää vielä kokeilla poistaa toinen verhoiluhuopakerros ja kuunnella onko sillä enään mitään merkitystä.


                                                                                                                                                            I-version mitattu taajuusvaste.
                                                                                    2.5_Peerless_pyorea_reika

                                    Kaiken kaikkiaan mittaukset vahvistivat pitkälti kuultua/luultua. Kivalta kuulostaa tuota diskantin liika annostelua lukuunottamatta. Se laitetaan kuntoon
                                    ja kokeil
llaan vielä tuo verhoiluhuopa juttu. Sitten leikit on leikitty. Autossa mitatut vasteet eivät sitten tulekaan näyttämään ihan yhtä hyviltä. Sen voin luvata.
                                    Tullaan näkemään mi
itä auton oma akustiikka ja sen puuteet saavat aikaan. Siitä sitten myöhemmin lisää. Mutta ainakin lähtökohdat koteloinnin suhteen ovat
                                   kunnossa.




                                    Palataan sitten hiukan ovipahvien kimppuun. Yksi ratkaisematon juttu on vielä midbasso-elementtien asennus oviin. Vaihtoehtoja on kaksi. Kuvien oikeassa
                                    alareuna
ssa näkyvät muoviset elementtiensuojat saavat nyt simuloida midbasso-elementtejä. Ylempi vaihtoehto olisi varmaan äänellisesti parempi ratkaisu,
                                    mutta mielelläni pitäisin
nuo romulokerot ovissa. Ovipaneleiden kiinnittäminen olisi näin helpompaa ja olisi edes hiukan säilytystilaa. Mutta katsotaan nyt ja
                                   mietitään hiukan vaihtoehtoja.


                                                                                        midipaikka_ilman_romulokeroa

                                                                                        midipaikka_romulokerolla


                                            Nyt eletään helmikuuta 2013 ja paljoa homma ei ole edennyt, muuta kuin ajatuksen tasolla. Pongasin yllättäen käytetyt RES Audion jakosuotimet. Valmistaja
                                            on jo edsmennyt italialainen firma. Laatutuotteita työntänyt markkinoille. Syy miksi nuo jakosuotimet ostin on diskantin tasonsäätömahdollisuus suotimissa.
                                            Säätö tapahtuu noilla sinisillä jumppereilla, jotka kuvassa näkyvät. Diskantin tasoa pystyy säätämään peräti 10 dB:ä. Nyt mun ei tarvitse hakea sopivaa tasoa
                                            diskantille erillisillä vastuksilla vaan muutokset on helppo noilla jumppereilla. Kätevä ominaisuus.

                                                                                                                                                                            RES Audio suotimet
                                                                                        RES


                                            Olen pitkään halunnut kokeilla vähän isompaa mid-bassoelementtiä autossa. Ja nyt sitten myös teen sen. Elementeiksi valikoitui luonnollista tietä Peerless SLS
                                            sarjan 8" elementit. Saa nuo erittäin hyvät Braxit nyt tehdä tilaa näille. Näitä 8" SLS sarjan elementtejä käytetään myös toisissa sovelluksissa ihan subbariele-
                                            mentteinä. Joten bassoa näistä kyllä irtoaa. Ison meren takana (eli Jenkeissä) näitä on hyvällä menestyksellä asenneltu autoihin. Bigger is better. 2- tie settiin
                                            tätä tuskin kannattaa laittaa, mutta 3- tie setissä pitäisi toimia varsin mainiosti. Yksi negatiivinen puoli elementeistä toki löytyy. Upotussyvyys 10 senttiä. Ovi-
                                            panelit tulevat saamaa jonkinmoisen päivityksen, jotta elementit istuvat oviin. Suunnitelmat ovatkin jo valmiina.

                                                                                        SLS_ja_Brax


                                            Sitten vaan toteuttamaan niitä suunnitelmia. Hyvin monia asioita on joutunut miettimään ja ratkaisemaan ennen kuin mitään konkreettista on tapahtunut. Natsaako
                                            kaikki sitten kohdalleen? Se tulee selviämään myöhemmin. Ensimmäisenä autoon asennettiin sähköikkunat, jotta käsiveiveistä päästiin eroon. Näin säästynee nahat
                                            sormissa, kun sormet eivät osu ikkunaa veivatessa kaiutinritilöihin. Sitten tuli eteen ensimmäinen muuttuja. Sähköikkunoiden moottori tulee kivasti elementtien mag-
                                            neettien eteen. Kele sentään. Tila saattaa riittää juuri ja juuri. Ei hyvin ala tämä homma.

                                            Aletaan nyt kuitenkin töihin. Isoja muutoksia noihin ovipaneleihin joutuu tekemään, jotta 8" elementti istuu oviin nätisti. Ja lopputuloksen olisi tarkoitus olla ns. katsee-
                                            kestävä. Kahdessa alla olevasa kuvassa näkyy sitten mistä lähdettiin liikkeelle. Pala lastulevyä ja toinen pala vaneria. Aika monta pahvimallia ja niiden sovituksi sain
                                            tehdä ennen kuin visiot olivat mieleiset. Ja lopputulos selviää vasta sitten kun homma on valmis. Siihen saakka joudun vain luottamaan mielikuvitukseeni ja visioihini.
                                           
                                                                                                                                                                            Pala lastulevyä.
                                                                                        vaihe_1

                                                                                                                                                                               Ja pala vaneria.

                                                                                        vaihe_2

                                            Sitten tarvitaan neljä kappaletta vaneririnkuloita, jotta elementit saadaan asennettua vanerin palaseen. Lisäksi elementeille pitää tehdä siistit upotukset. Eli jyrsintä-
                                            töihin. Tuloksena melua, pölyä, yksi katkennut terä sekä neljä rinkulaa. Onneksi olin osannut varautua terän katkeamiseen ja olin ostanut kaksi terää samalla kerralla.

                                                                                                                                                                            Rinkula-aihiot.
                                                                                        rinkula-aihiot

                                            Ulkomitoiltaan kaikki rinkulat ovat samankokoisia, mutta sisäreiät ovat erikokoiset. Alla selviää syy siihen. Alempi rinkula on asennusrinkula ja ylemmällä tehdään
                                            se elementin upotus. Liimaa rinkuloiden väliin ja naulapyssyllä kiinni toisiinsa. Tämä osuus on se helppo homma ja sujuu kuin karamellin varastaminen lapselta.

                                                                                                                                                                                Asennusrinkulat.
                                                                                        midirinkula


                                            Tässä vaiheessa laitoin iskumutterit kiinni rinkuloihin ja varmistin niiden kiinni pysymisen liimamassalla. Noiden iskumuttereiden hyöty tulee ilmi silloin kun elementtejä
                                            joutuu irrottelemaan useamman kerran. Iskumuttereiden huonona puolena on niiden tarkkan kiinnityspaikan löytäminen. Jos iskumutteri menee hiukan sivuun, niin
                                            pultin kiinnittäminen voi olla pirun hankalaa tai mahdotonta. Muttereiden paikat saa merkittyä kätevästi oikean kokoisella poran terällä (puuterä huom!). Elemen-
                                            teissä on kiinnitysreiät ja reikien kokoisella terällä tekee merkit rinkuloinin. Tarkkana saa olla, mutta tällä konstilla homma hoituu mallikkaasti.

                                                                                                                                                             Valmiit rinkulat iskumuttereineen.
                                                                                        rinkuloiden_sovitus

                                            Seuraavaksi pitää sitten miettiä kuinka rinkulat asennetaa vanerinpalaan kiinni sekä kuinka paljon elementtejä pitää upottaa autonoven sisään. Tai oikeammin
                                            kuinka paljon pystyn niitä upottamaan oveen. Se hemmetin sähköikkunanmoottori kun tunkee hiukan eteen. Monia mittauksia ja reilusti optimismia mukaan
                                            ja asia on hoidettu kuntoon. Kaiken pitäisi olla OK, mutta se selviää oikeastaa vasta kun kaikki on kasassa ja lasken ikkunan ensimmäisen kerran alas. Mittojen
                                            puolesta homma on hyvin, mutta mistä sitä koskaan tietää.

                                            Vanerinpalaan tein tuollaisen sopivan mallisen aukon ja laitoin iskumutterit oveen kiinnitystä varten. Taas monta mittausta ja sovitusta. Kyllä v-käyrä pomppaa
                                            korkealle, jos jokin ei täsmää. Alla näkyy sitten tuo rinkuloiden ja vaneripalan sovitus toisiinsa. Puutavaran kiinnitykset toisiinsa hoidan kuumaliimalla. Hartsi ja
                                            lasikuitu tulevat viimeistelemään kiinnipysymisen sekä  rakenteen tukevuuden.

                                                                                                                                                                        Liimausta vaille valmiina.
                                                                                        korokepalat

                                            Tässä sitten kaikki tarvittavat levy- ja rinkulaosat yhteen oveen. Tuohon lastulevypalaseenkin on tehty tarvittavat kolot ja reiät. Mittaulua ja sovittelua. Normi
                                            settiä tässä vaiheessa. Nuo pitäisi sitten kasata yhdeksi paketiksi ja kiinnittää oveen elementin kanssa. Vielä on monta mutkaa edessä ennen sitä hetkeä.

                                                                                                                                                            Yhden midielementin asennusosat.
                                                                                        kuskinoven_tarpeet


                                            Tässä sitten yksi pikku käytännön vinkki kuinka saat porattua muutaman reiän kohdalleen. Apuna voi käyttää kahta poranterää, kuten kuvasta näkyy. Tietty
                                            puristimet ajaisivat saman asian, mutta poraaminen on aika hankalaa puristimien ollessa aina tiellä. Poranterät pitävät puulevyt paikoillaan poraamisen ajan
                                            ja reikiä on mahdotonta saada väärään paikkaan.

                                                                                                                                            Käytännön pikku vinkki reikien kohdistamiseen.
                                                                                        reikien_sovitus


                                            Koska Volvon ovissa on niin kutsutut romulokerot, niin kai tähänkin kyhäelmään pitää sellaiset sitten saada. Sahataan sopivan muotoiset levynpalat ja tehdän
                                            niistä romulokeron sivut. Väliin haluttu määrä puutavaraa, jotta saadaa sopivan syvyinen lokero aikaiseksi. Puristimilla paketti kasaan ja kotelon pohjan tekoon.
                                            Tämä haiskahtaa hieman hartsihommilta, taas...

                                                                                                                                                                            Romulokeron sivut.
                                                                                        romulokero_1

                                            Reunat syntyvät kätevästi tuollaisesta verhoiluhuovasta ja hartsista. Huopa teipillä/nitojalla kiinni levyihin ja hartsia päälle. Kun huopaan imeytynyt hartsi kuivuu
                                            niin kotelosta tulee taatusti riittävän tukeva. Hartsin kuivuttua ylimääräiset vuovat poistetaan ja epätasaisuudet kitataan piiloon. Suurin työ tulee sitten joskus
                                            olemaan tuon kotelon verhoileminen nätisti.

                                                                                                                                Verhoiluhuovasta ja hartsisita syntyvät kätevästi kotelon reunat.
                                                                                        rommulokero_2

                                            Tässä sitten karkea hahmotelma mitä tuleman pitää. Älkää puuttuko romulokeron ulkonäköön, koska se on vielä viimeistelyä vailla. Nähkää mielessänne paketin
                                            tuleva huikaiseva muotoilu ja tukeva rakenne. Kyllä tämä tästä lähtee.

                                                                                                                                                            Romulokeron paikka ovipanelissa.
                                                                                        romulokeron_paikka

                                                                                                                                                        Ovipahviinkin piti tehdä tarvittava reikä.
                                                                                        reitetty_ovipahvi
                                           
                                            Bassoelementin asennuskitti kasattuna ja maalattuna. Maali pintaan siksi, että kosteus ei pehmennä pakettia. Varsinkin lastulevy on aika herkkä imemään kosteutta
                                            itseensä. Maalin voi hyvin korvata hartsilla jo olisikin parempi liemi kosteudentorjuntaan. Mutta maali riittänee ihan hyvin. Seuraava askel on sitten paketin lopullisten
                                            muotojen esiintuominen. Tarkoitus oli käyttää samaa huopaa, mitä käytin romulokeronkin kasaamisessa. Siitä tulisi aika tukeva ja helpolla. Mutta tuo huopa ei taipunut
                                            kaikkiin mutkiin siististi ja se piti hyllyttää tästä hommasta.
                                                                                       
                                                                                                                                                                            Muotoja vailla.
                                                                                        runko


                                            Korvasin huovan sitten tuollaisella ns. kaiutinkankaalla, jota käytetään kaiuttimien etulevyissä. On ohutta ja hyvin taipuisaa, mutta tämä tietää siten jatkossa reilusti
                                            lasikuituhommia. No aina ei voi voittaa. Sitten vaan kaiutinkangas kiinni kehikkoon ja hartsit pintaan. Alla kaksi kuvaa siitä miltä lopputulos tulee näyttämään. Kamera-
                                            kulma tietty hiukan vääristää näkymää, mutta idea lienee selvillä kaikille.

                                                                                        kangas_paalla_1

                                                                                        kangas_paalla_2

                                            Tässä sitten hartsit päällä ja elementti sovituksessa. Tuo rakennelma ei ole kovin tukeva ja pakko sitä lasikuitua on alkaa vetelemään tuon kaiutinkankaan päälle.
                                            Liian tukevaa tästä tuskin voi kuitenkaan tehdä. Neljä kerrosta mattoa laitan vahvikkeeksi ja se saa riittää. Tuossa kikkareessa on sen verran muotoja, että jo se
                                            automaattisesti vahvistaa tuota rakennetta.

                                                                                        hartsi_paalla


                                            Tämä osio ei ole talven ja pakkastetn takia juurikaan edennyt mihinkään. Rakensin kuitenkin pienen sisäänajokeskuksen, jotta saan talven aikana hiukan herkisteltyä
                                            elementtien ripustuksia. 8" bassot saivat kotelonsa pahvilaatikosta, jonka täytin vanulla. Ei todellakaan hyvä, tiivis eikä tukeva. Mutta ajaa asiansa. Saundi on ihan
                                            samaa tasoa kuin halvoissa kotiteatteriseteissä. Aika hyvin, kun kotelo on vain pahvilaatikko.

                                                                                        testikotelo

                                                                                                                    talvitestit
                                         
                                                                                  
       
                                                                                                                                   Paluu edelliselle sivulle