Volvon melunvaimennus

Tämä osuus on pohjana toivottavasti hyvälle äänentoistolle ja hiljaiselle matkanteolle. Varsinkin konehuoneesta tuleva melu olisi mukavaa saada astetta pienemmäksi.
Auto käsitellään vaimennusmateriaaleilla, kattoa lukuunottamatta. Kolmea erilaista materiaalia on työhön varattuna. Normi bitumimattoa en tällä kertaa käytä. Sen

asentaminen on sen verran työlästä eikä hintaero nykyään muihin vaimennusmattoihin ole kovinkaan kummoinen. Vaimennusmateriaalien lisäksi tarvitaan hiukan

alumiinia. Sekä levynä että kulmana. Asetonille ja kasalle rättejä lienee myös käyttöä.


Alla olevassa kuvassa näkyy tarvittavat vaimennusmateriaalit. Kaksi tukkupakkausta StP Silver mattoa (= 8 neliötä), puolitoista rullaa pehmeää Splen 3008-mattoa
sekä konepellin alle lämpöä kestävää äänieristettä. Toivottavasti tämä määrä riittää tehtävän loppuun viemiseen. Arvatkaas vaan...


Vaimennustarpeet.
vaimennusaineet


Työ aloitttiin luonnollisesti auton sisustan purkamisella. Sujui aika kivuttomasti, jos unohdetaan purkajan selkä. Oli jäykkänä muutama päivän ajan. Varovasti osia
liikutellen ja piilossa olevia kiinnitysruuveja etsien paneli toisensa perään irtosi ilman vaurioita. Sisustan purkamisen edetessä oli mukavaa huomata, kuinka hyvässä
kunnossa auton pellit olivat. Ruostetta ei juurikaan missään, muutamaa pikku juttua lukuunottamatta. Lisäksi jo tehtaalla asennetun vaimennusmateriaalin määrä
yllätti. Sekä etu- että takajalkatilassa oli paksuhkoa ja aika painavaa vaimennusmattoa. Lisäksi pohjaan oli laitettu bitumia. Tosin aika niukalti. Paljasta peltipintaa
oli siis näkyvissä reilusti. Toivottavasti kaksi tukkupakkausta on riittävästi. Oviinkin kuluu mattoa yllättävän paljon. Ja vähän muuallekin.

Alkuperäiset vaimennusmatot.
alkup_vaimennus


Vaimennusmaton asennuksessa ei ole mitään erikoista. Peltipinta, johon matto  on tarkoius kiinnittää, on syytä puhdistaa hyvin asetonilla. Sen jälkeen matto painetaan
kunnolla kiinni peltipintaan. Tuohon hommaan voi käyttää siihen tarkoitettua telaa, mutta mulla ei sellaista ole. Joten hoidin homman käsin. Ja kyllähän se hiukan sormissa
tuntui. 

Matto on helppo kiinnittää, kun toimii seuraavasti: ensin irrottaa vain pienen osan maton takapuolella olevasta paperista. Sitten matto peltiin kiinni. Sen jälkeen vetää
vähitellen paperia lisää irti ja kiinnittää maton kunnolla peltiin. Kaksi alla olevaa kuvaa kertoo saman.

maton_kiinnitys_1

maton_liinnitys_2

Kuskin jalkatila vaimennettuna.
kuskin_jalkatila

Ja orkkis vaimennusmatto paikallaan.
valmis_jalkatila

Etulokasuoja
vaimennettu_tulipelti

Tulipellin yläosa
tulipellin_ylaosa


Suuri melunlähde on takalokasuojat. Eikä niissä paljoa vaimennusta tehtaan jäljeltä olekaan. Takalokasuojat vaimennetaan StP:llä sekä Splenillä. Eiköhän se auta.
StP:tä laitan osittain kaksi kerrosta. Kuvassa näkyvät kaiutinkaapelit saavat lähteä muihin tarkoituksiin.

vaimentamaton_takalokasuoja


Tuossa sitten takalokari StP:llä vaimennettuna. Splenin laitoin paikalleen tuollaisina liuskoina, koska se ei taivu samalla tavalla kuin StP. Tuo Spenissä oleva liima on
sellaista mikä pitää kirotun hyvin. Myös silloin, jos matto vahingossa tarttuu väärään kohtaan. Helpointa matto onkin kiinnittää samalla tavalla kuin StP. Oikeastaan
se oli ainoa tapa, millä asennus onnistui niin kuin tarkoitus oli.

takalokasuoja_splenilla_1

Valmis takalokari.
takalokasuoja_splenilla_2


Pohja on näin siis nopeasti tehty muutaman kuvan avulla. Hiukan suurempi homma se kuitenkin loppujen lopuksi oli. Tästä sitten siirrytään hiukan työläämpään
vaiheeseen eli ovien vaimentamiseen. Kerron kuinka nuo ovipahvit saa ehjänä irti. Romulokeroitakaan ei tarvitse rikkoa. Ohjeet seuraa alla.

                                Kierretään lukonavausnuppi irti. Irroitetaan ovenaukaisukahvan kehys. Irroitetaan kyynärnojassa olevat suojatulpat
ja avataan niiden alla olevat ruuvit. Romulokeron alalaidasta löytyy kolme muovista ruuvia, jotka irroitetaan.

etuovi

                        Kun romulokeron alalaidan muoviruuvit on irti, nostetaan koteloa ylöspäin.
romulokero_2

Ja sen jälkeen käännetään romulokero ylös ja vedetään irti ovesta. Sitten irroitetaan romulokeroa
paikallaanpitäneet ristipääruuvit. Nyt pitäisi kaikku muu, paitsi ikkunaveivi olla irroitettu.
romulokero_3

 Sitten ikkunaveivistä peitelätkä irti ja sen takaa löytyvä ruuvi auki. Sitten vetäistään ikkunaveivi irti.
ikkunaveivi

Viimeisenä sitten ovipahvi kiinnitysnastoja rikkomatta ovesta irti ja ovipahvin nosto ylöspäin. Kosteudensuoja-
muovi irti ja siinä sitten on avattuna vaimentamaton etuovi.
vaimentamaton_etuovi


Ovien vaimentaminen alkaa asetonin avulla. Lika pois ja mattoa oveen. Maton kiinnittäminen oli helpointa käyttämällä pienempiä paloja. Suuria paloja oli ihan turhaa
edes yrittää sovittaa oven sisälle. Oven ylälaidan työstö oli hankalaa ja kädet eivät millään meinanneet taipua riittävästi. Lisäksi oven sisällä oleva tukirauta teki työstä
entistä haastellisempaa. No homma kuitenkin onnistui. Naarmut käsissä laskivat sopivasti yön aikana... Ovet saivat kaksinkertaisen matotuksen siellä, missä se oli
helppoa tehdä. Jo tämän jälkeen auton ovea suljettaessa ääni oli aika erilainen kuin ilman vaimennusta suljettavalla ovella.

vaimennettu_etuovi


Sitten siitä alumiinista, josta alussa mainitsin. Ajatuksena oli laittaa 20 mm:stä alumiinikulmaa hiukan tukevoittamaan ovipeltiä. Ja suunnitelmissa oli laittaa se kuvassa
näkyvään kohtaan. Onneksi kokeilin kuitenkin laskeeko ikkuan ala-asentoon saakka, jos listan liimaa tuohon kohtaan. No ei laske.Kaikki ei suju niin kuin elokuvissa. Ei
tainnutkaa suunnitelma siis toteutua.

alumiinin_sovitus_1


En mä näin helposti periksi anna. Aikani siinä sitten sovittelin alumiinikulmaa oveen ja veivailin ikkunaa ylös-alas ja sopiva paikka listalle sitten löytyikin. Nyt ovipelti
on aika tukevan oloinen ja ikkuna liikkuu kuten on tarkoitettukin. Lopussa kaikki siis hyvin. Pelivaraa ei kyllä paljoa jäänyt käyttämättä.

alumiinin_sovitus_2

Etuovi Splenillä käsiteltynä.
splen_ovessa


Takaovet saivat samanlaisen käsittelyn osakseen. Tosin StP:tä laitoin vain yhden kerroksen takaoviin eikä alimiinikulmaa käytetty. Ovien välipelti sai niin kattavan
käsittelyn osakseen kuin vain oli mahdollista. Nuo suuret aukot ovessa tullaan peittämään alumiinipaloilla mahdollisimman hyvin. Täysin tukkoon reikiä ei saa, kun
pitää ovien aukaisuraudan ja lukon aukaisutangon päästä vapaasti liikkumaan. Aikamoinen palapelihan tuosta välipellistä tulikin.

vaimennettu_takaovi

Tuostakin rakosesta sain käteni oven sisään ja maton kiinnitettyä. Tosin asiaa auttoi aika paljon se, että lukon
 aukaisutangon sai irroitettua toisesta päästään.
takaoven_yläosa

StP:n päälle sitten Spleniä ja takaovet odottavat aluniinisia peitelevyjä.
vaimennettu_takaovi_splenilla


Sitten olisi vuorossa ovipelleissä olevien reikien peittäminen. Ensin piti tehdä pahvista sapluunat ja niiden mukaan sitten sahailla alumiinilevystä vastaavat kappaleet.
Sahaamisessa käytin apuaineena Sinolia ja hyvinhän se toimikin. Kun Sinoli alkoi terästä loppua, niin terän eteneminenkin hidastui. Sinolin tankkaushetken kyllä
huomasi selvästi. Lisää Sinolia terään ja matka taas jatkui. Sahausta, hiukan viilausta, sovittelua, alumiinin taivuttelua, sovittelua, taivuttelua, sovittelua ja palat
olivat valmiit. Sitten ne pitäisi seuraavaksi kiinnittää jollain keinolla ovipelteihin. Kuvassa ei ole kaikki tarvittavat levynpalat.


Alumiinilevyt.

alumiinipalat

Alumiinilevyjä vaimennusmaton kera.
vaimennetut_alumiinilevyt

Niin, se levyjen kiinnittäminen. Hommahan olisi helppoa, jos ei haluaisi välittää siitä, että nuo levyt on joskus mahdollisesti otettava irti paikoiltaan. Huoltotpomen-
piteitä varten. Helposti Sikamassalla kiinni vaan. Jotain muuta pitää keksiä. Muutamat hyvät neuvot olenkin saanut:

 1. Ensin pakkausteippiä kiinni peltiin ja alumiinilevy sitten Sikamassalla teippiin kiinni. En vaan oikein luota siihen, että pakkausteippi pysyy pellissä kovin pitkään.
2. Alumiinilevyt pop-niiteillä peltiin kiinni.
3. Sitten loistava keino. Alumiinit peltiin kiinni niittimuttereilla. Väliin butyylinauhaa. Levyt helppo irrottaa tarpeen vaatiessa. Kohdat 2. ja3. kaatuivat siihen, että
ovissa olevien reikiän ympärillä on vain 6 millin leveydeltä sopivaa kiinnityspintaa.
4. Butyylinauha. Tätä on siis pakko kokeilla, kun oikein muutakaan keinoa ei ole jäljellä.

Alumiinit siis ovipeltiin kiinni butyylinauhalla ja vaimennusmattoa levyjen päälle. Eiköhän tuosta hyvä tule. Ensin pitää vaan jostain löytyy tuota butyylinauhaa.

Ja tuota butyylinauhaa en löytänyt. Pitää siis keksiä jotain muuta. Pulma ratkaistiin Gorilla-teipin avulla. Teippi ensin kiinni peltiin ja alumiinilevyt kiinni teippiin
liimamassalla. Levyjen irrottaminen on nyt suhteellisen helppoa. Kai...


Gorilla-teipatut ovipellinaukkojen reunat.
teippaus

Tuolta sitten näyttää valmis takaovi.
valmis_takaovi

Ovipahveihinkin laitoin hiukan vaimennusmattoa.
ovipahvi

Koska purkasin hattuhyllyn atomeiksi, niin saakoon sekin oman osansa vaimennustalkoissa. Jokunen tukittava reikä sieltäkin löytyi. Sahasin sapluunan mukaan kova-
levystä paikkauspalat noihin reikiin. Keskimmäinen paikka kiinnitetään hattuhyllyyn alakautta. Jos sen olisi kiinnittänyt yläkautta, niin se olisi jäänyt koholle ja sen
perässä sitten hattuhyllykin olisi koholla keskeltä. Kovalevyt sitten liimamassalla kiinni. Liimamassan kuivuttua laitan vielä vaimennusmattoa peltiin kiinni. Tässä
vaiheessa lähdin sitten ostamaan kolmannen tukkupaketin StP:tä...

Tarvittavat kovalevyn palat.
kovalevyt

Pihakivet käyvät hyvistä painoista liimauksessa.
kovalevyjen_liimaus

Käsitelty hattuhylly. Nuo kaksi suurta ympyränmuotoista reikää vielä peitetään.
vaimennettu_hattuhylly

Takakontin pohjalle oli laitettu aika suuri bitumimaton pala tehtaalla. Mutta lisää oli laitettava. Suurin syy tähän oli se, että mun pitää kiinnitää kontin pohjalle
jonkinlainen teline vahvistimia varten. Laitan kontin pohjalle ensin vaimennusmattoa ja kiinnitän telineen sitten jotekin mattoon kiinni. Kuinka, se on vielä työn alla.
Siitä myöhemmin lisää.

kontinpojha


Yksi suuri melun aiheuttaja on 240 halvan oloinen muovisisusta. Sisusta rämiseen ja nitisee ärsyttävästi. Ja jos auto muuten hiljenee, niin nuo räminät ja nitinän
ärsyttävät entistä enemmän. Joten jotain on asialle tehtävä. Liimailin StP:tä muoviosiin ja paneleihin. Ette muuten kokeilematta usko. kuinka radikaalisti tuo
muovinen räminä noista paneleista hävisi, kun mattoa liimasi niihin kiini. Nyt kun sulkee autossa olevat tuhkakupit, niin eipä enään ole läsnä sitä halvan muovin
ikävää ääntä. Ja hansikaslokerokin pitää paljon mukavampaa ääntä. Ennen kun mattoa alkaa kiinnittämään muoviosiin, kannattaa katsoa, että osat sopivat
paikoilleen maton kanssa.

muovipaneli_1

muovipaneli_2

muovipaneli_3

ylalokero

laatikko_ja_tuhkakuppi

hansikaslokero


Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin menkööt sitten loputkin muovipaneleista matotukseen. Tässä vaiheessa sitten tuli selväksi, että kaksi tukkupakettia StP:tä ei tule
riittämään. Ovet vielä työn alla sekä takakontti ja konepeltikin työstämättä. Kaupasta saa onneksi lisää. Nyt on vaan se vaara olemassa, kun tukkupakkauksessa on
sen verran paljon mattoa, että mitähän tuon katon kanssa tekisi. Saisikohan kattoverhoiun helposti irti...

loput_muovipanelit


Ja alla olevat palat saivat erityishuomion osakseen. Nitisee taatusti sinunkin 240:ssä.
ohjauspylvas


Moottorin tuottama melu on suurin yksittäinen melunlähde tässä autossa. Joten sen kimppuun oli käytävä. Ensin peltien huolellinen puhdistus ja sitten vaimennusmateriaalia
peltiin kiinni. StP:tä alle ja konehuoneeseen tarkoitettua, kuumuutta kestävää ja pehmeää materiaalia päälle. Tuota jälkimmäista oli aika hankala leikata. Saksilla homma ei
oikein hyvin sujunut eikä terävä veitsikään toiminut. Sain sen kuitenkin leikattua. Ennen leikkaamista piti tehdä sapluunat ja se vasta olikin hankalaa, kun on vain kaksi kättä
käytettävissä. Konepeltiin kului aika paljon vaimennusmattoa vaikka ensi silmäyksellä siltä ei vaikuttanut.

Vaimennusmateriaalit konepellissä
konepellin_vaimennus

Käsitelty konepelti
vaimennettu_konepelti

Samaan aikaan konepellin vaimennuksen kanssa ostin hiukan varusteita Volvoon ja samassa kaupassa hankin diesel 240:n  kohehuoneen verhoilun autoon.  Bensa Volvoissa
noita verhoiluja ei kai ole tehtaan jäljiltä ole ollutkaan? Katsotaan kuinka saan sen istumaan tuonne kaiken muun materiaalin kanssa siististi. Nyt sitten vaan odotetaan
ensimmäistä koeajoa ja toivotaan, että tämä homma ei ollut ihan turhaa. Yksi konsti moottorimelun torjunnassa on vielä käyttämättä. Tiivistettä pellin ja lokasuojien väliin.
Pohditaan koeajon jälkeen tarvitaanko vielä sitä.


Palataanpas takaisin etuovien pariin. Vaimennushommat on vielä hiukan kesken ja jatketaan siitä. Ovissa olevien reikien peittäminen työn alle siis. Sopivat levyt on siis
työstetty alumiinista ja käsitelty vaimennusmatolla. Ei muuta kuin niiden kiinnitys liimamassalla oviin. Pellin ja alumiinilevyjen välissä on siis sitä teippiä, jos jossain
vaiheessa tarvitsee tehdä jotain remonttia oven sisällä. Jos nuo alumiinilevyt kiinnittää suoraan peltiin, niin kiinni ovat ja pysyvät. Repsikan ovesta hajosi muuten keskus-
lukituksenmoottori. Onneksi sitä ovea ei ole tehty vielä valmiiksi asti.

Hiukan alumiinilevyjen taivuttelua ja sovittelua ennen liimamassan käyttöä. Nuo alumiinilevyt piti kiinnittää liimamassalla ja vaimennusmatolla saman aikaisesti, jotta
levyt istuvat paikoilleen ja pysyvät paikoillaan liimamassan kuivumisen ajan. Kikka toimi hyvin ja levyt istuvat oikein hyvin paikoilleen. Alkaa avonainen ovi jo etäisesti
muistuttamaan koteloa.
Samassa yhtydessä kiinnitin jakosuotimelle tehdyn kotelon paikoilleen. Tarkkasilmäinen lukija huomaa myös oven alareunaan ilmestyneen
suurennetun reiän
bassoelementille. Tilaa tarvitaan, koska elementit ovat kooltaan 8". Eli autoon tulee sittenkin 6,5" suurempia kaiutinelementtejä.

                                                                                                                            Alumiinilevyt paikoillaan.
                                                 ovimekanismin_reiat

                                                                                                                                                                                Jakosuotimen kiinnityspaikka.
                                                                                                   jakosuotimen_paikka

                                                Olin jo sitä mieltä, että tämä saa riittää vaimennuksen osalta, mutta kun katselin noita ikkunan- ja ovenavausmekanismien seutuja, niin eihän tuollaisia aukkoja voi
                                                oviin jättää. Ne olisi siis vielä tulpattava jollain keinolla. Ongelmaksi nousee se, että ovipahvikin pitäisi saada vielä takaisin oveen kiinni. Eli aukot pitää tilkitä jollain
                                                aika ohuella materiaalilla. Alumiinilevyt olisivat voineet toimia, mutta otetaan nyt tähän väliin hiukan perusteita lasikuidulla työskentelystä. Kun kerran on kesä ja
                                                ulkona lämmintä.
Ikkunan- ja ovenavausmekanismien aukot.
ovimekanismin_reiat

                                                Tarvitaan siis lasikuitumattoa, hartsia, kovetetta, alumiinifoliota ja teippiä. Tuo pahvinpala on tarvittava mallikappale aukon peittämiseen. Sen malliset lasikuitupalat
                                                pitäisi saada aikaiseksi. Alumiinifolio kiinnitetään tasaiselle pinnalle teipillä kiinni. Folion päälle sitten laminoidaan lasikuitu. Lasikuitumatosta kannattaa leikata
                                                etukäteen sopivan kokoiset palat valmiiksi ennen hartsin ja kovetteen sekoittamista. Ei tule sitten turhaa paniikkin hartsin kuivumisen kanssa.

laminointitarpeet

                                                Hiukan hartsia folion pinnalle ja ensimmäinen lasikuitumaton pala folion päälle. Sitten lisää hartsia kunnes lasikuitumatto on kauttaaltaan kostea hartsista. Sitten
                                                toinen mattokerros ja hartsia. Ja toisen perään kolmas. Tämä riittääkin tässä tapauksessa. Ja sitten odotellaan hartsin kovettumista. Ei kestä pitkään hellekelillä.
                                                Hartsin kuivuttua teipit levystä irti ja lasikuitulevy sekä folio lähtevät siistissä paketissa irti. Sen jälkeen revitään folio irti lasikuitulevystä. Irtoaa ihan helposti. Nyt
                                                meillä on siis tarvittavaa materiaalia aukkojen peittämiseen.

                                                                                                                                                                                                Laminointi
laminointi

Folion irroitus
folion_irroitus


                                                Sitten piirretään mallin avulla lasikuitumattoon leikkausviivat ja leikataan palat irti. Näin ohuen lasikuidun leikkaa siististi esim. peltisaksilla. Hiukan reunojen hiontaa
                                                ja levyt ovat valmiit asennettavaksi. Kiinnitys tapahtuu helposti vaimennusmaton suikaleilla.

Irroitettu lasikuitu
irroitettu_lasikuitu

Valmiit lätkät
valmiit_latkat

Lätkien kiinnitys
latkan_kiinnitys


                                                Alla sitten valmis etuovi. Oven alareunassa oleva aukko sai osakseen erikoisvaimennuksen, koska midielementin asennuspaikka saa olla mahdollisimman tukeva.
                                                Ovien vaimennusrupeama saattaa näyttä äkkiseltää aika simppeliltä pikkuhommalta, mutta aikaa tähän on kyllä kulunut reilusti. Ja repsikan puoli on vielä puoliksi
                                                tekemättä. Pellit tukevoituneet, reiät tukittu ja ainoa huolenaihe on sitten oviverhoilun paikalleen saaminen. Se selviää sitten myöhemmin. Toivottavasti ei tarvitse
                                                alkaa veistelemään mitään pois.

valmis_etuovi


Paluu edelliselle sivulle