Työ
aloitttiin luonnollisesti auton sisustan purkamisella. Sujui aika
kivuttomasti, jos unohdetaan purkajan selkä. Oli
jäykkänä muutama päivän ajan. Varovasti osia
liikutellen ja piilossa olevia kiinnitysruuveja etsien paneli toisensa
perään irtosi ilman vaurioita. Sisustan purkamisen
edetessä oli mukavaa huomata, kuinka hyvässä
kunnossa auton pellit olivat. Ruostetta ei juurikaan missään,
muutamaa pikku juttua lukuunottamatta. Lisäksi jo tehtaalla
asennetun vaimennusmateriaalin määrä
yllätti. Sekä etu- että takajalkatilassa oli paksuhkoa
ja aika painavaa vaimennusmattoa. Lisäksi pohjaan oli laitettu
bitumia. Tosin aika niukalti. Paljasta peltipintaa
oli siis näkyvissä reilusti. Toivottavasti kaksi
tukkupakkausta on riittävästi. Oviinkin kuluu mattoa
yllättävän paljon. Ja vähän muuallekin.
Alkuperäiset vaimennusmatot.
Vaimennusmaton
asennuksessa ei ole mitään erikoista. Peltipinta, johon matto
on tarkoius kiinnittää, on syytä puhdistaa hyvin
asetonilla. Sen jälkeen matto painetaan
kunnolla kiinni peltipintaan. Tuohon hommaan voi käyttää
siihen tarkoitettua telaa, mutta mulla ei sellaista ole. Joten hoidin
homman käsin. Ja kyllähän se hiukan sormissa
tuntui.
Matto on helppo kiinnittää, kun toimii seuraavasti: ensin
irrottaa vain pienen osan maton takapuolella olevasta paperista. Sitten
matto peltiin kiinni. Sen jälkeen vetää
vähitellen paperia lisää irti ja kiinnittää
maton kunnolla peltiin. Kaksi alla olevaa kuvaa kertoo saman.
Kuskin jalkatila vaimennettuna.
Ja orkkis vaimennusmatto paikallaan.
Etulokasuoja
Tulipellin yläosa
Suuri
melunlähde on takalokasuojat. Eikä niissä paljoa
vaimennusta tehtaan jäljeltä olekaan. Takalokasuojat
vaimennetaan StP:llä sekä Splenillä. Eiköhän
se auta.
StP:tä laitan osittain kaksi kerrosta. Kuvassa
näkyvät kaiutinkaapelit saavat lähteä muihin
tarkoituksiin.
Tuossa
sitten takalokari StP:llä vaimennettuna. Splenin laitoin
paikalleen tuollaisina liuskoina, koska se ei taivu samalla tavalla
kuin StP. Tuo Spenissä oleva liima on
sellaista mikä pitää kirotun hyvin. Myös
silloin, jos matto vahingossa tarttuu väärään
kohtaan. Helpointa matto onkin kiinnittää samalla tavalla
kuin StP. Oikeastaan
se oli ainoa tapa, millä asennus onnistui niin kuin tarkoitus oli.
Valmis takalokari.
Pohja
on näin siis nopeasti tehty muutaman kuvan avulla. Hiukan suurempi
homma se kuitenkin loppujen lopuksi oli. Tästä sitten
siirrytään hiukan työläämpään
vaiheeseen eli ovien
vaimentamiseen. Kerron kuinka nuo ovipahvit saa ehjänä irti.
Romulokeroitakaan ei tarvitse rikkoa. Ohjeet seuraa alla.
Kierretään lukonavausnuppi irti.
Irroitetaan ovenaukaisukahvan kehys. Irroitetaan kyynärnojassa
olevat suojatulpat
ja avataan niiden alla olevat ruuvit. Romulokeron alalaidasta löytyy kolme muovista ruuvia, jotka irroitetaan.
Kun romulokeron alalaidan
muoviruuvit on irti, nostetaan koteloa ylöspäin.
Ja sen jälkeen
käännetään romulokero ylös ja
vedetään irti ovesta. Sitten irroitetaan romulokeroa
paikallaanpitäneet ristipääruuvit. Nyt pitäisi kaikku muu, paitsi ikkunaveivi olla irroitettu.
Sitten
ikkunaveivistä peitelätkä irti ja sen takaa
löytyvä ruuvi auki. Sitten vetäistään
ikkunaveivi irti.
Viimeisenä sitten ovipahvi kiinnitysnastoja rikkomatta ovesta irti ja ovipahvin nosto ylöspäin. Kosteudensuoja-
muovi irti ja siinä sitten on avattuna vaimentamaton etuovi.
Ovien
vaimentaminen alkaa asetonin avulla. Lika pois ja mattoa oveen. Maton
kiinnittäminen oli helpointa käyttämällä
pienempiä paloja. Suuria paloja oli ihan turhaa
edes yrittää sovittaa oven sisälle. Oven
ylälaidan työstö oli hankalaa ja kädet eivät
millään meinanneet taipua riittävästi. Lisäksi
oven sisällä oleva tukirauta teki työstä
entistä
haastellisempaa. No homma kuitenkin onnistui. Naarmut käsissä
laskivat sopivasti yön aikana... Ovet saivat kaksinkertaisen matotuksen siellä, missä se oli
helppoa
tehdä. Jo tämän jälkeen auton ovea suljettaessa
ääni oli aika erilainen kuin ilman vaimennusta suljettavalla ovella.
Sitten
siitä alumiinista, josta alussa mainitsin. Ajatuksena oli laittaa
20 mm:stä alumiinikulmaa hiukan tukevoittamaan ovipeltiä. Ja
suunnitelmissa oli laittaa se kuvassa
näkyvään kohtaan. Onneksi kokeilin
kuitenkin laskeeko ikkuan ala-asentoon saakka, jos listan liimaa tuohon
kohtaan. No ei laske.Kaikki ei suju niin kuin elokuvissa. Ei
tainnutkaa suunnitelma siis toteutua.
En
mä näin helposti periksi anna. Aikani siinä sitten
sovittelin alumiinikulmaa oveen ja veivailin ikkunaa ylös-alas ja
sopiva paikka listalle sitten löytyikin. Nyt ovipelti
on aika tukevan oloinen ja ikkuna liikkuu kuten on
tarkoitettukin. Lopussa kaikki siis hyvin. Pelivaraa ei kyllä
paljoa jäänyt käyttämättä.
Etuovi Splenillä käsiteltynä.
Takaovet
saivat samanlaisen käsittelyn osakseen. Tosin StP:tä laitoin
vain yhden kerroksen takaoviin eikä alimiinikulmaa käytetty. Ovien välipelti sai niin kattavan
käsittelyn osakseen kuin vain oli mahdollista. Nuo suuret aukot ovessa tullaan
peittämään alumiinipaloilla mahdollisimman hyvin.
Täysin tukkoon reikiä ei saa, kun
pitää ovien aukaisuraudan ja lukon aukaisutangon
päästä vapaasti liikkumaan. Aikamoinen palapelihan
tuosta välipellistä tulikin.
Tuostakin
rakosesta sain käteni oven sisään ja maton
kiinnitettyä. Tosin asiaa auttoi aika paljon se, että lukon
aukaisutangon sai irroitettua toisesta päästään.
StP:n päälle sitten Spleniä ja takaovet odottavat aluniinisia peitelevyjä.
Sitten
olisi vuorossa ovipelleissä olevien reikien peittäminen.
Ensin piti tehdä pahvista sapluunat ja niiden mukaan sitten
sahailla alumiinilevystä vastaavat kappaleet.
Sahaamisessa
käytin apuaineena Sinolia ja hyvinhän se toimikin. Kun Sinoli
alkoi terästä loppua, niin terän eteneminenkin hidastui.
Sinolin tankkaushetken kyllä
huomasi
selvästi. Lisää Sinolia terään ja matka
taas jatkui. Sahausta, hiukan viilausta, sovittelua, alumiinin
taivuttelua, sovittelua, taivuttelua, sovittelua ja palat
olivat
valmiit. Sitten ne pitäisi seuraavaksi kiinnittää
jollain keinolla ovipelteihin. Kuvassa ei ole kaikki tarvittavat
levynpalat.
Alumiinilevyt.
Alumiinilevyjä vaimennusmaton kera.
Niin,
se levyjen kiinnittäminen. Hommahan olisi helppoa, jos ei haluaisi
välittää siitä, että nuo levyt on joskus
mahdollisesti otettava irti paikoiltaan. Huoltotpomen-
piteitä varten. Helposti Sikamassalla kiinni vaan. Jotain muuta
pitää keksiä. Muutamat hyvät neuvot olenkin saanut:
1.
Ensin pakkausteippiä kiinni peltiin ja alumiinilevy sitten
Sikamassalla teippiin kiinni. En vaan oikein luota siihen, että
pakkausteippi pysyy pellissä kovin pitkään.
2. Alumiinilevyt pop-niiteillä peltiin kiinni.
3. Sitten loistava keino. Alumiinit peltiin kiinni niittimuttereilla.
Väliin butyylinauhaa. Levyt helppo irrottaa tarpeen vaatiessa.
Kohdat 2. ja3. kaatuivat siihen, että
ovissa olevien reikiän ympärillä on vain 6 millin leveydeltä sopivaa kiinnityspintaa.
4. Butyylinauha. Tätä on siis pakko kokeilla, kun oikein muutakaan keinoa ei ole jäljellä.
Alumiinit siis ovipeltiin kiinni butyylinauhalla ja vaimennusmattoa
levyjen päälle. Eiköhän tuosta hyvä tule.
Ensin pitää vaan jostain löytyy tuota butyylinauhaa.
Ja tuota butyylinauhaa en löytänyt. Pitää siis keksiä jotain muuta. Pulma ratkaistiin
Gorilla-teipin avulla. Teippi ensin kiinni peltiin ja alumiinilevyt
kiinni teippiin
liimamassalla. Levyjen irrottaminen on nyt suhteellisen
helppoa. Kai...
Gorilla-teipatut ovipellinaukkojen reunat.
Tuolta sitten näyttää valmis takaovi.
Ovipahveihinkin laitoin hiukan vaimennusmattoa.
Koska
purkasin hattuhyllyn atomeiksi, niin saakoon sekin oman osansa
vaimennustalkoissa. Jokunen tukittava reikä sieltäkin
löytyi. Sahasin sapluunan mukaan kova-
levystä paikkauspalat noihin reikiin. Keskimmäinen paikka
kiinnitetään hattuhyllyyn alakautta. Jos sen olisi
kiinnittänyt yläkautta, niin se olisi jäänyt
koholle ja sen
perässä sitten hattuhyllykin olisi koholla keskeltä.
Kovalevyt sitten liimamassalla kiinni. Liimamassan kuivuttua laitan
vielä vaimennusmattoa peltiin kiinni. Tässä
vaiheessa lähdin sitten ostamaan kolmannen tukkupaketin StP:tä...
Tarvittavat kovalevyn palat.
Pihakivet käyvät hyvistä painoista liimauksessa.
Käsitelty hattuhylly. Nuo kaksi suurta ympyränmuotoista reikää vielä peitetään.
Takakontin
pohjalle oli laitettu aika suuri bitumimaton pala tehtaalla. Mutta
lisää oli laitettava. Suurin syy tähän oli se,
että mun pitää kiinnitää kontin pohjalle
jonkinlainen teline vahvistimia varten. Laitan kontin
pohjalle ensin vaimennusmattoa ja kiinnitän telineen sitten
jotekin mattoon kiinni. Kuinka, se on vielä työn alla.
Siitä myöhemmin lisää.
Yksi
suuri melun aiheuttaja on 240 halvan oloinen muovisisusta. Sisusta
rämiseen ja nitisee ärsyttävästi. Ja jos auto
muuten hiljenee, niin nuo räminät ja nitinän
ärsyttävät entistä enemmän.
Joten jotain on asialle tehtävä. Liimailin StP:tä
muoviosiin ja paneleihin. Ette muuten kokeilematta usko. kuinka radikaalisti tuo
muovinen räminä noista paneleista
hävisi, kun mattoa liimasi niihin kiini. Nyt kun sulkee autossa
olevat tuhkakupit, niin eipä enään ole läsnä sitä halvan muovin
ikävää
ääntä. Ja hansikaslokerokin pitää paljon
mukavampaa ääntä. Ennen kun mattoa alkaa
kiinnittämään muoviosiin, kannattaa katsoa, että osat sopivat
paikoilleen maton kanssa.
Ja
kun kerran vauhtiin päästiin, niin menkööt sitten
loputkin muovipaneleista matotukseen. Tässä vaiheessa sitten
tuli selväksi, että kaksi tukkupakettia StP:tä ei tule
riittämään. Ovet vielä
työn alla sekä takakontti ja konepeltikin
työstämättä. Kaupasta saa onneksi lisää.
Nyt on vaan se vaara olemassa, kun tukkupakkauksessa on
sen verran paljon mattoa, että
mitähän tuon katon kanssa tekisi. Saisikohan kattoverhoiun
helposti irti...
Ja alla olevat palat saivat erityishuomion osakseen. Nitisee taatusti sinunkin 240:ssä.
Moottorin
tuottama melu on suurin yksittäinen melunlähde
tässä autossa. Joten sen kimppuun oli käytävä.
Ensin peltien huolellinen puhdistus ja sitten vaimennusmateriaalia
peltiin kiinni. StP:tä alle ja konehuoneeseen tarkoitettua,
kuumuutta kestävää ja pehmeää materiaalia
päälle. Tuota jälkimmäista oli aika hankala
leikata. Saksilla homma ei
oikein hyvin sujunut eikä terävä veitsikään
toiminut. Sain sen kuitenkin leikattua. Ennen leikkaamista piti
tehdä sapluunat ja se vasta olikin hankalaa, kun on vain kaksi
kättä
käytettävissä. Konepeltiin kului aika paljon
vaimennusmattoa vaikka ensi silmäyksellä siltä ei
vaikuttanut.
Vaimennusmateriaalit konepellissä
Käsitelty konepelti
Samaan
aikaan konepellin vaimennuksen kanssa ostin hiukan varusteita Volvoon
ja samassa kaupassa hankin diesel 240:n kohehuoneen verhoilun
autoon. Bensa Volvoissa
noita verhoiluja ei kai ole tehtaan jäljiltä ole ollutkaan?
Katsotaan kuinka saan sen istumaan tuonne kaiken muun materiaalin
kanssa siististi. Nyt sitten vaan odotetaan
ensimmäistä koeajoa ja toivotaan, että tämä
homma ei ollut ihan turhaa. Yksi konsti moottorimelun torjunnassa on
vielä käyttämättä. Tiivistettä pellin ja
lokasuojien väliin.
Pohditaan koeajon jälkeen tarvitaanko vielä sitä.
Palataanpas takaisin etuovien pariin. Vaimennushommat on vielä
hiukan kesken ja jatketaan siitä. Ovissa olevien reikien
peittäminen työn alle siis. Sopivat levyt on siis
työstetty alumiinista ja käsitelty vaimennusmatolla. Ei muuta
kuin niiden kiinnitys liimamassalla oviin. Pellin ja alumiinilevyjen
välissä on siis sitä teippiä, jos jossain
vaiheessa tarvitsee tehdä jotain remonttia oven sisällä.
Jos nuo alumiinilevyt kiinnittää suoraan peltiin, niin kiinni
ovat ja pysyvät. Repsikan ovesta hajosi muuten keskus-
lukituksenmoottori. Onneksi sitä ovea ei ole tehty vielä valmiiksi asti.
Hiukan alumiinilevyjen taivuttelua ja sovittelua ennen liimamassan
käyttöä. Nuo alumiinilevyt piti kiinnittää
liimamassalla ja vaimennusmatolla saman aikaisesti, jotta
levyt istuvat paikoilleen ja pysyvät paikoillaan liimamassan
kuivumisen ajan. Kikka toimi hyvin ja levyt istuvat oikein hyvin
paikoilleen. Alkaa avonainen ovi jo etäisesti
muistuttamaan koteloa. Samassa yhtydessä kiinnitin jakosuotimelle
tehdyn kotelon paikoilleen. Tarkkasilmäinen lukija huomaa myös oven alareunaan ilmestyneen
suurennetun reiän bassoelementille. Tilaa tarvitaan, koska elementit ovat kooltaan 8". Eli autoon tulee sittenkin 6,5" suurempia kaiutinelementtejä.
Alumiinilevyt paikoillaan.
Jakosuotimen kiinnityspaikka.
Olin jo sitä mieltä,
että tämä saa riittää vaimennuksen osalta,
mutta kun katselin noita ikkunan- ja ovenavausmekanismien seutuja, niin
eihän tuollaisia aukkoja voi
oviin
jättää. Ne olisi siis vielä tulpattava jollain
keinolla. Ongelmaksi nousee se, että ovipahvikin pitäisi
saada vielä takaisin oveen kiinni. Eli aukot pitää
tilkitä jollain
aika ohuella
materiaalilla. Alumiinilevyt olisivat voineet toimia, mutta otetaan nyt
tähän väliin hiukan perusteita lasikuidulla
työskentelystä. Kun kerran on kesä ja
ulkona
lämmintä.
Ikkunan- ja ovenavausmekanismien aukot.
Tarvitaan siis lasikuitumattoa,
hartsia, kovetetta, alumiinifoliota ja teippiä. Tuo pahvinpala on
tarvittava mallikappale aukon peittämiseen. Sen malliset
lasikuitupalat
pitäisi
saada aikaiseksi. Alumiinifolio kiinnitetään tasaiselle
pinnalle teipillä kiinni. Folion päälle sitten
laminoidaan lasikuitu. Lasikuitumatosta kannattaa leikata
etukäteen
sopivan kokoiset palat valmiiksi ennen hartsin ja kovetteen
sekoittamista. Ei tule sitten turhaa paniikkin hartsin kuivumisen
kanssa.
Hiukan hartsia folion pinnalle ja
ensimmäinen lasikuitumaton pala folion päälle. Sitten
lisää hartsia kunnes lasikuitumatto on kauttaaltaan kostea
hartsista. Sitten
toinen
mattokerros ja hartsia. Ja toisen perään kolmas.
Tämä riittääkin tässä tapauksessa. Ja
sitten odotellaan hartsin kovettumista. Ei kestä pitkään
hellekelillä.
Hartsin
kuivuttua teipit levystä irti ja lasikuitulevy sekä folio
lähtevät siistissä paketissa irti. Sen jälkeen
revitään folio irti lasikuitulevystä. Irtoaa ihan
helposti. Nyt
meillä on
siis tarvittavaa materiaalia aukkojen peittämiseen.
Laminointi
Folion irroitus
Sitten piirretään
mallin avulla lasikuitumattoon leikkausviivat ja leikataan palat irti.
Näin ohuen lasikuidun leikkaa siististi esim. peltisaksilla.
Hiukan reunojen hiontaa
ja levyt ovat
valmiit asennettavaksi. Kiinnitys tapahtuu helposti vaimennusmaton
suikaleilla.
Irroitettu lasikuitu
Valmiit lätkät
Lätkien kiinnitys
Alla sitten valmis etuovi. Oven
alareunassa oleva aukko sai osakseen erikoisvaimennuksen, koska
midielementin asennuspaikka saa olla mahdollisimman tukeva.
Ovien
vaimennusrupeama saattaa näyttä äkkiseltää
aika simppeliltä pikkuhommalta, mutta aikaa tähän on
kyllä kulunut reilusti. Ja repsikan puoli on vielä puoliksi
tekemättä. Pellit tukevoituneet, reiät tukittu ja ainoa
huolenaihe on sitten oviverhoilun paikalleen saaminen. Se
selviää sitten myöhemmin. Toivottavasti ei tarvitse
alkaa
veistelemään mitään pois.
Paluu edelliselle sivulle
