Olohuoneen katon akustointi


Ensin siis levyjen valinta. Valikoimaa tuntui olevan aika reilusti, jos haluat käyttää 120*60 levyjä. Me emme haluneet, koska olohuoneessa olisi
sen jäleen
aika toimistofiilis. Päätimme käyttää 120*120 kokoisia levyjä, jotta katosta saataisiin hiukan rauhallisemman oloinen. Lisäksi piti
päättää kuinka levyt kiinnitetään kattoon.

Tuo 120*120 koko tuotti hiukan ongemia. Varsinkin, kun emme halunneet käyttää Echophonin valikoimasta löytyviä asennuskiskoja. Kiskojen
kanssa asennus näyttää juuri siltä toimistolta ja olisimme joutuneet tyhjentämään koko oluhuoneen kaikista huonekaluista ja tavaroista levyjen
asennuksen ajaksi. Eipä oikein ajatus kiinnostanut.Vaihtoehdoksi tarjottiin levyjen liimaamista kattoon kiinni. "Ei ole vaihtoehto", sanoin, koska
haluan mahdollisesti siirtää levyt seuraavaankin asuntoon. 120*120 kokoinen levy ja ei kisko- eikä liima-asennusta, no siihen löytyikin hyvä
vaihtoehto. Nimittäin Echophonin 40 mm:n paksuinen MASTER™ SOLO-akustoinilevy.

Valmistaja luonnehtii levyä seuraavanlaisesti:
Ecophon Solo™ on vapaasti leijuva absorptioluokan A akustiikkalevy, jossa yhdistyvät helppo asennettavuus ja näyttävä ulkonäkö. Ecophon Solo™ -
akustiikkakattoelementtimme muotoilun ja monien asennusvaihtoehtojen ansiosta voit luoda kattopinnan, johon valaistus on helppo yhdistää.

Toden totta, oikein näyttävän näköisiä elementtejä. Sisäkattoliikkeessä oli tuolla asennuksella mallikappale katossa kiinni. Siisti kuin sika pienenä.
Niitä sitten kuusi kappaletta, kiitos. Kun kuulin levyjen sekä varsinkin niiden kiinnitystarvikkeiden hinnan, niin menipä ajatukset laakista uusiksi.
Hintaa todellakin liikaa. Aletaanhan sitten miettiä jotain toista vaihtoehtoa.

Loppujen lopuksi se olikin erittäin helppoa. Ainoastaan yhtä levyä saisi suorilla reunoilla 120*120 kokoisena. Nimittäin 20 mm:n paksuista
Echophon Focus-levyä. Tuo 120*120 koko oli sitten erikoistilaustavaraa Ruotsista. Mukava yllätys kuitenkin oli, että neliöhinta oli sama, kuin
60*120 levyilläkin. Eikä toimitusaikakaan ollut edes yhtä viikkoa. Paketissa kahdeksan kappaletta levyjä. Oikeastaan aivan loistavan sopiva
määrä. Kaksi ylimääräistä levyä kaytetään sitten tarvittaessa akustiikkataulujen tekoon. No levyt siis löydetty, enään pitää keksiä niille kiinnitys.

Noiden
MASTER™ SOLO-levyjen kiinnittämiseen oli siis tarjolla kalliit, mutta aika nerokkaat välineet (kuva alla). Pohdin jo niiden käyttämistä,
kunnes tajusin käytettävien levyjen olevan puolet 
MASTER™ SOLO-levyjen paksuudesta. Homma meni siis siltä osin puihin. Tähän on siis
keksittävä jokin toinen ratkaisu. Äheltämiseksi siis menee...

Echophonin ripustusvaijeri

ripustusvaijerit

Tuossa alla muutama kuva kaikukammiosta. On sohvaa, mattoa, verhoa, mutta on myöskin se saatanallinen tärykaiku, josta on päästävä eroon.
Olohuoneen pohja on kooltaan 5*3 metriä. Hiukan ikävän muotoinen huone. Metri pituudesta pois ja se metri lisää leveyteen, niin huone olisi ollut
paljon järkevämmän muotoinen.

                                                                                    Toinen päätyseinistä, molemmat betonia

olohuoneen_paatyseina

Tässä sitten yhtä suurta ikkunaa lähes koko seinä. Vastakkainen seinä kipsilevyä ja aukeaan eteisaulaan/portaikkoon

olohuone_ikkunaseina

Akustointilevyt siis hankittu. Seuraavaksi Bauhausiin lastulevyostoksille ja sitten pihalle sahaushommiin. Hetken päästä valmiina oli 12 kappaletta
levyihin liimattavia kiinnitysrimoja. Maalasin rimojen reunat varmuudeksi valkoisella, jotta rimat eivät näkyisi akustiikkalevyjen yläpuolella. Ei ne
sieltä lopuksi sitten mitenkään näkynyt, eli sama vaikka niitä ei olisi maalannut lainkaan.

ripustuslisut

Sitten tuli hiukan mutkia matkaan, kun avasin akustiikkalevypaketin kääreet. Tosin tiesin, että levyjen reunat eivät välttämättä ole täysin valkoiset
ja keltainen villan väri saattaa näkyä. Mutta ihan tätä en ollut osannut odottaa. Reunat eivät olleet todellakaan tasalaatuisia keskenään. Joku reuna
oli ihan OK ja joku toinen aika kehno. Lisäksi muutama kulma oli saaut kuljetuksessa osuman ja murtunut. Lisäksi, kun levyjä siirteli niin levyjen
reunasta irtosi aina pinnoitetta. No levyt onkin tarkoitettu asennettavaksi niiden asennuskiskojen kanssa ja silloin tuo reunojen kunto on toissijainen
asia.

Ei sitten muuta kun valkoisella maalilla käytävä jokainen reuna läpi. Tämä paransi tilannetta radikaalisti. Pinnoitetta ei enään irtoillut ja levyjä uskalsi
jo hiukan liikutellakin. Aikaa kuluin hommassa paljon ja yksi mokakin pääsi tapahtumaan. Onneksi huomasin sen jo alkumetreillä. Muuten olisi
katastrofi ollut lähellä. Ja ongelma näkyy alla olevassa kuvassa kun tarkasti katsotte levyn vasenta yläkulmaa.

murtunut_reuna


Levyjen reunoja maalatessani laitoin levyt kuivumaan tuo pinnoitettu pinta seinää kohti, jolloin levyn alareunan käsitelty pinta otti hiukan itseensä.
Onneksi huomasin tuon ajoissa ja vain kahteen levyyn tuli vaurioita. Kattoon tarvitaan kuusi levyä, joten nuo vauriot eivät haittaa. Ne levyt laitetaan
sitten akustiikkatauluihin. Tuossa alla olevassa kuvassa sitten hyvin näkyy levystä yksi huono kulma. Eihän nyt tuollaista kehtaa laittaa näkyville.
Onneksi kaikki kulmateivät näyttäneet tuolta. Eli reunat ja kulmat kuntoon ja esivalmistelut on siis levyjen osalta tehty. Sitten alkaa itse levyjen
ripusteleminen.

murtunut_kulma


                            Tuossa sitten maalattujen ja tehtaan jäljiltä olevien reunojen ero

reunat

Tosin ennen levyjen kattoon ripustamista oli muutama "pikku" homma vielä tehtävänä. Aloitetaan siitä, millä ihmeellä saan laitettua levyt kattoon
riippumaan. Toinen pulma oli miten saan levyt kattoon tasaisin välein ja oikeaan kohtaan. Ensimmäinen ongelma ratkaistiin sirolla kejulla ja
kattoon ropattavilla koukuilla.

Koukkuja menee kaikkiaan 24 kappaletta/6 levyä eli poraamista riittää. Metritavarana myytävästä ketjusta katkoin sopivan mittaisia pätkiä ja
kiinnitin ne metallisiin lenkkeihin. Nämä ruuvasin sitten rimojen päihin kiinni. Maalasin osat valkoiseksi, jotta ne näkyisivät mahdollisimman vähän.
Ajatus näkyy alla. Tuossa olisi siis yhden levyn kiinnittämiseen tarvittavat osat.

kiinnitys_kattoon

Sitten se toinen pulma, eli kuinka saisin levyt kattoon tasaisin välein ja mahdollisimman pienellä tuskalla. Tämä vaihe oli aika tärkeä, jotta katto
näyttäisi hyvältä levytyksen jälkeen. Ainoa keino oli jonkinlaisen sapluunan tekeminen. Muuten kattoon porattavat reiät eivä taatusti osuisi kohdilleen.

Siinä se sitten kuvassa on. Neljästä lastulevyrimasta kasaan ruuvattu sapluuna. Jokaisessa kulmassa reiät, joiden avulla kiinnityskohdat saadaan kohdilleen
kattoa porattaessa. Miksi kahdessa reunassa rimat ovat liian pitkät? Siksi, että nuo samaiset rimat käytetään myöhemmin erääseen akustiikkatauluun.

kehys


Seuraava pulma oli sitten, kuinka saan nuo kaksi kuvaa ylempänä näkyvät kiinnitysrimat akustiikkalevyihin oikeisiin ja samoihin kohtiin. Ja
jokaiseen levyyn. Eipä hätää, asiaa oli hiukan suunniteltu etukäteen. Nuo sapluunassa olevat reiät ovat halkaisijaltaan nimittäin juuri saman
kokoiset kuin laatikosta löytyneen tussin halkaisija. Ja näin homma sitten toimii. Tussi reiästä läpi ja levyyn jää merkki reiän keskelle.

kiinnityskohdat


Seuraavaksi sitten piirretään viiva noiden tussilla tehtyjen merkkien avulla. Menee jo liian hieromiseksi, joku saattaa miettiä. Mutta nyt ei hosuta.
Jos levyt ovat kiinnitetty kattoon vinoon, niin ainakaan minä en jaksa niitä ilman kiroiluja katsella. Noihin kiinnitysrimojen päihinkin on merkitty
keskikohta, joten nyt ne osuvat jokainen samaan kohtaan, jokaisessa levyssä. Ou jee...
 
                                                      liimauskohta

Sitten rimat liimalla kiinni levyihin rakennusliimalla. Vihdoinkin kirjoista on jotain konkreettista hyötyä. Kivahan niitä on joo lueskella. Tuo
Suomi-Ruotsi sanakirja ei sitten ole minun oma. Nuo etualalla olevat pihakivet ovat osa meidän TV-tasoa, joka näkyy kuvassa taka-alalla.

Kiinnitysrimojen päätyjen kinnitys levyyn oli pakko varmistaa kunnon painolla, koska päätyihin tulee kaikkein suurin rasitus levyjen roikkuessa
katossa. Vaikkakin levyt eivät kovin paljoa painakkaan. Muutenkin kiinnityksen varmistamiseksi noita kirjoja oli pakko käyttää painoina liiman
kuivuessa. Muutaman päivän ajan olohuone oli täydellisessä kaaoksessa. Jos levyt olisi kiinnitetty kattoon Echophonin kiinnityskiskoilla, niin
koko olohuone olisi pitänyt tyhjentää ja roudata kamat yläkertaan. Ja niitä on pintaremontin kuluessa saanut jo roudailla ihan riittämiin.

liimaus

olohuone_kaaos_1

olohuone_kaaos_2


Sitten alkoi se poraaminen. Kunhan ensin kattoon oli merkitty reikien paikat. Ja se oli muuten tuo sapluunakin avulla aika ikävää hommaa. Toinen
(minä) piti sapluunaa katossa kiinni ja toinen (nainen) merkitsi reiänpaikat kattoon. Muutama kirosana siinä multa pääsi ja nainen taisi jo vähän
hernettäkin vetää nenään. Kun reiänpaikat vihdoin ja viimein oli merkitty, poraaminen alkakoon. Huonekaluja joutui siirtelemään huoneessa
edestakaisin poraamisen edistyessä olohuoneen päädystä toiseen.

Poraamisesta puheenollen. Ostin pari vuotta sitten Biltemasta poravasaran. Edullinen hinnaltaan, mutta terä uppoaa betoniin kuin veitsi kuumaan
voihin. Ei mikään Hilti, mutta mun käytössä ihan joka pennin arvoinen kapistus. Normaali (hyväkin) iskuporakone on ihan avuton tuohon Bilteman
vehkeeseen verrattuna.

Sitten proput kattoon kiinni ja koukut niiden perässä. Nyt kaikki olisi siis levyjen ripustamista vaille valmiina. Hiukan jännitti osuuko kaikki kohdalleen
ja miltä katto tulee näyttämään. Kun levyjen ripustaminen kattoon edistyi, niin niiden vaikutus tärykaikuun ei jäänyt huomaamatta. Homma ei siis ollut
täysin turhaa.

Miltä se katto sitten valmiina näyttää. Aika hyvältä. Olohuone on muodoltaan aika pitkulainen ja  katossa riippuvat levyt luovat pienen optisen näköharhan
ja nyt olohuone ei nätyä niin pikältä, kun se oikeasti on. Alla sitten muutama kuva lopputuloksesta.

katto_1

katto_2

katto_3


Levyt näyttää melkein leijuvan katossa eikä kiinnitysketjuja näy kuin yhdestä suunnasta. Jos oikein katsomalla katsoo. Kaikki onnistui siis oikein
mainiosta. Tämän tarinan lukee nopeasti alusta loppuun, mutta oikeasti aikaa kului paljon kaikkeen suunnitteluun ja tarpeiden etsintään. Eikä
levyjen kehnot reunat ainakaan urakkaa helpottaneet. Mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin.

Miten levyt sitten vaikuttivat siihen helvetilliseen tärykaikuun. Lähes poistivat sen. Ensimmäinen huomio oli, kun siivoilin jälkiäni olohuoneessa.
Imuroidessa imuri kuulosti kovin hiljaiselta. Huone ei ole täysin kaiuton pitää hiukan  Ensi tuntuma on, että joudun vielä laittamaan toiselle päätyseinälle
kaksi akustiikkataulua.
Tarpeet niihin on varattuna. Mutta kuunnellaan ensin miltä se musiikki nyt kuulostaa.

Projekti oli siis oikein onnistunut. Asumismukavuus nousi huomattavasti ja tuskin musiikkikaan tulee tästä kärsimään. Ihan ilmaista tämä ei
suinkaan ollut, vaivaa piti lopputuloksen eteen hiukan nähdä, mutta ihan joka pennin arvoinen juttu. Vuosi 2011 vaihtui vuoteen 2012 ja levyt
ovat pysyneet katossa. Joten hyvältä näyttää.

Uskallan väittää, että suurin parannus äänentoistoon, mitä tuolla rahalla voi saada. Suosittelen kokeilemaan.