Sitten
alkoi se poraaminen. Kunhan ensin kattoon oli merkitty reikien paikat.
Ja se oli muuten tuo sapluunakin avulla aika ikävää
hommaa. Toinen
(minä) piti sapluunaa katossa kiinni ja toinen (nainen) merkitsi
reiänpaikat kattoon. Muutama kirosana siinä multa
pääsi ja nainen taisi jo vähän
hernettäkin vetää nenään. Kun reiänpaikat
vihdoin ja viimein oli merkitty, poraaminen alkakoon. Huonekaluja
joutui siirtelemään huoneessa
edestakaisin poraamisen edistyessä olohuoneen päädystä toiseen.
Poraamisesta puheenollen. Ostin pari vuotta sitten Biltemasta
poravasaran. Edullinen hinnaltaan, mutta terä uppoaa betoniin kuin
veitsi kuumaan
voihin. Ei mikään Hilti, mutta mun käytössä
ihan joka pennin arvoinen kapistus. Normaali (hyväkin)
iskuporakone on ihan avuton tuohon Bilteman
vehkeeseen verrattuna.
Sitten proput kattoon kiinni ja koukut niiden perässä. Nyt
kaikki olisi siis levyjen ripustamista vaille valmiina. Hiukan
jännitti osuuko kaikki kohdalleen
ja miltä katto tulee näyttämään. Kun levyjen
ripustaminen kattoon edistyi, niin niiden vaikutus tärykaikuun ei
jäänyt huomaamatta. Homma ei siis ollut
täysin turhaa.
Miltä se katto sitten valmiina näyttää. Aika
hyvältä. Olohuone on muodoltaan aika pitkulainen ja
katossa riippuvat levyt luovat pienen optisen
näköharhan
ja nyt olohuone ei nätyä niin pikältä, kun se oikeasti on. Alla sitten muutama kuva lopputuloksesta.
Levyt näyttää melkein leijuvan katossa eikä
kiinnitysketjuja näy kuin yhdestä suunnasta. Jos oikein
katsomalla katsoo. Kaikki onnistui siis oikein
mainiosta. Tämän tarinan lukee nopeasti alusta loppuun, mutta
oikeasti aikaa kului paljon kaikkeen suunnitteluun ja tarpeiden
etsintään. Eikä
levyjen kehnot reunat ainakaan urakkaa helpottaneet. Mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin.
Miten levyt sitten vaikuttivat siihen helvetilliseen tärykaikuun.
Lähes poistivat sen. Ensimmäinen huomio oli, kun siivoilin
jälkiäni olohuoneessa.
Imuroidessa imuri kuulosti kovin hiljaiselta. Huone ei ole täysin
kaiuton pitää hiukan Ensi tuntuma on, että joudun vielä laittamaan toiselle
päätyseinälle
kaksi akustiikkataulua. Tarpeet niihin on varattuna. Mutta kuunnellaan ensin miltä se musiikki nyt kuulostaa.
Projekti oli siis oikein onnistunut. Asumismukavuus nousi huomattavasti
ja tuskin musiikkikaan tulee tästä kärsimään.
Ihan ilmaista tämä ei
suinkaan ollut, vaivaa piti lopputuloksen eteen hiukan nähdä,
mutta ihan joka pennin arvoinen juttu. Vuosi 2011 vaihtui vuoteen 2012
ja levyt
ovat pysyneet katossa. Joten hyvältä näyttää.
Uskallan väittää, että suurin parannus
äänentoistoon, mitä tuolla rahalla voi saada.
Suosittelen kokeilemaan.